Hengitystreenaus- se on matka terveydeen ja onnellisuuteen
Terveyden perusta- se on oikea hengitys
Olen syntynyt 1941. vuoden elokuussa Tallinnassa. Kouluaika oli kuten tavallinen kouluaika. Mutta se olisi voinut jäädä puolitiehen, koska sairastuin tuberkuloosiin. Se oli niin kauan sitten, etteivät Neuvostoliittoon ollut antibiootit vielä ehtineet - siis lääkkeet puuttuivat. Onneksi sattui minulle sitten käteen yksi parikymmentä vuotta aiemmin julkistettu kirja JOOGAHENGITYKSESTÄ eli Pranayamasta. Koska minulla ei ollut enää mitään menettää - aloin tehdä päivittäin hengitysharjoituksia ... ja ihmeiden ihme, noin kahdeksan kuukauden kuluttua oli tuberkuloosi taantunut
Tästä myös minun ikikestävä SYVÄ KIINNOSTUS kaikkeen joka on yhteydessä hengittämiseen
Lukion loppuessa tuli halu nostaa hieman koulutustasoa.
Korkeakoulutuksen sain niin Leningradista kuin Moskovasta.
Erityisesti kävi säkä Leningradissa. Tästä instituutista tehtiin kokeellisesti KOKEELLINEN instituutti. Puolue ja hallitus halusivat tietää, mihin Neuvostoliiton opiskelijat ylipäätään kykenevät.

Mitä tämä "koe" sitten oli?

Ensinnäkin: Suurilla valtioherrailla tuli ajatus: miksi maksaa opiskelijoille apurahaa (vaikka se oli niinä vuosina periaatteessa valtion takaama), kun he voivat itse rahansa ansaita. Niin tapahtuikin, että ensimmäisestä kurssista/ ensimmäisestä päivästä menimme täysiaikaisesti TÖIHIN, ansaikseen rahaa elämiseen. Mutta meitä piti myös opettaa. Joten ratkaisu oli sellainen, että JOKA TOINEN päivä oli pitkä kaksinkertainen työpäivä ja TOINEN PÄIVÄ oli pitkä kaksinkertainen opintopäivä. Kuinka pitkä on tänäpäivän opintopäivä? Meillä oli se 7-8 tuntia. Kertomalla se kahdella saa päivän pituuden + lounastauko 2 tuntia. Täältä kysymys - montako tuntia vuorokaudesta jäi vielä muuhun eläämiseen ja nukkumiseen aikaa, jos suuressa kaupungissa ajo asuntoloista kouluun ja takaisin olivat kumpikin noin 45 minuuttia? Annan vastauksen itse: 4 - 6 tuntia.

Nyt työpäivästä. Työpaikkani oli suhteellisen kaukana - raitiovaunulla 1,5 tuntia yhteen suuntaan + kävellessä vielä 10 - 15 min. Neuvostoaikana oli kaksinkertaisen työpäivän virallinen pituus 11 tuntia 50 minuuttia.

Toiseksi: Kokeen toinen puoli oli se, ettei Neuvostoliiton nuoret tohtineet älyllään, ajattelukykyllään eikä tietämisillään nolata ei itseään eikä maataan ULKOMAISTEN vieraiden edessä. Ja .... tuloksena oli, että oppisimme noin kolmen tavainstituudi oppimäärän sen tavallisen 5 vuoden opiskeluajan aikana.

Lopputuloksena olen oppinut: KAIKKIA kemiatyyppejä, kuten anorgaaninen, orgaaninen, kolloidinen kemia, fysikaalinen kemia jne., lähes kaikkia fysiikan lajeja, mekaniikkaa, algebraa, geometriaa, korkeampaa matematiikkaa, materiaalien vahvuutta, sähköä, sähkötekniikkaa, elektroniikkaa, suojuusteknikkaa, kylmyysteknikkaa, mekaanisia laitteita, jäähdytyslaitteita, laitteistoita, mutta myös anatomiaa, mikrobioloogiaa, fysiologiaa (yksi työ oli leivän kemialliset muutokset alkaen suuhunpanemisesta kunnes takaakautta poistumisesta). Opiskelimme jopa rakennustekniikoita / arkkitehtuuria ja saniteettitiloja. Ei puuttunut myös aineet kuten Neuvostoliiton historia, etiikka, estetiikka, poliittinen talouus, filosofia, kirjanpito, niin Neuvostoliiton kuin kapitalististen maiden omat, oikeustiede (vain Neuvostoliiton oma).

Ja sitten: Neuvostoliitto alkoi yllätäen "kaltaisiamme" pelätä - heillä oli pelko, että ajattelukykyiset ... voivat nimittäin yrittää pudottaa valtaa tai "niiden" sijaan noustaa valtaan ja se koe kesti vain yhden kurssin.

Jopa aika armeijassa laajenti minun tietopohjaa vielä paljon. Heti Leningradin Instituuttin lopettamisen jälkeen lähetettiin minut huippusalaiseen yksikköön, joka käsitteli sputnikkien johtamista, kosmonauttien koulutusta ja harjoittelua ja joukkomme kautta tuotiin Ranskasta Neuvostoliittoon väritelevision teknologia SECAM. Kiitos ranskalaisille olin enemmistön armeijapalvelusestani tavavaateissa, koska näyttelimme olevansa opiskelijoita, kun hallitus ei halunnut, että Ranskan tutkijat ymmärtäisivät, missä ja kenen kanssa he työskentelevät
Miksi tämän sivun yhteensä loin?
Nyt vanhoilla päivillään kulunut vuosista jälkikäteen ajatellen on minulla tunne, että olen kohtalolle kuin jotain velkaa. Kohtalo on minulle monta kertaa LAHJOITTANUT ELÄMÄN ja nyt olisi MINUN VUORONI minun kykyjeni ja osaamiseni rajoissa jotain jonkun hengen pelastamiseksi tai terveyden parantamiseksi tehdä.

Suurimmat kohtalon "lahjat"":
1. Tuberkuloosia sairastellen sen joogakirjan löytäminen. Teoriassa oli se mahdotonta, koska ilman jotain syytä jouduin oikealla aikalla oikeaan paikkaan. Tämä paikka oli sodan jälkeen (8 vuotta sodasta) kylistä kaukana yksittäinen autio ja puoliksi palanut talo, kaikkien palanut tavaroiten ja kirjojen joukossa oli vain YKSI koskematon kirja - joogakirja.
2. Jotkut vuodet myöhemmin työskentelin kesällä turvesuossa ja jäin ukkosen käsiin. Salama löi maahan kahden askeleen päässä minusta. Jos tärähdyksestä heräsin, olin makaannut yli tunnin rankkasateen kädessä 3 metrin syvyyden salaman aiheuttaman kraatterin reunalla. Miksi se ei iskenyt minuun?
3. Vuosia myöhemmin jouduin eräänä aamuna ajaamaan kaukobussilla Tallinnasta Leningradiin. Meidän perheen neljästä aikuisesta jäsenestä nukkuivat KAIKKI aamulla pitkään, kukaan ei kuullut herätyskelloa. Täysin ainutlaatuinen tapaus. Siihen mennessä kun heräsin, oli bussi jo pitkään lähtenyt. Mutta 200 km kauempana ajoi yksi nosturi bussiin sivulta sisään ja rusentui VAIN se paikka, jossa olisin istunut.
4. Ja vielä pitkä rivi onnellisia onnettomuuksia.

Jos tätä sivua lukevasta tuhannesta nenää nirskuttavasta ja halveksivasti vastaanottavasta henkilöstä löytyy vaikkapa YKSI, joka pitää materiaalin tarpeelliseksi, olen täyttänyt tehtävänsä. Olen ollut "oikeassa paikassa oikeaan aikaan".

Itse olen järjestelmän mukaisesti säilyttänyt viimeiset 40 vuotta levossa hengityksen 4 kertaa minuutissa, pulssi täsmälleen 60 lyöntiä minuutissa, enkä ole tämän aikana yhtään kertaa sairastunut eikä vilustunut.
Olen elossa noudattanut arvostetun Gunnar Aarma periaatetta:
,,......sillä, mitä meillä tulisi toisille todistaa, on vähän arvoa.
Samantekevää, kenelle sitä todistaa tulisi. Arvokas on se, mitä me ITSELLE TODISTAA saamme."
Kunnioittavasti

Toivo Räni
Tässä vielä vähän materiaalia hengityksestä, suomeksi: PDF
© 2013 Copyright Toivo Räni - All Rights Reserved

Koko materiaali eestin kielellä, PDF
tai verkkosivulla   
PS.Pyydän anteeksi, jos minun kirjoituksessa on paljon kielioppivirheitä, koska ei ole koskaan opiskellut suomea - vaan ainoastaan neuvostoaikana Suomen TV kanavia katsonut.
MInulla on vielä yksi pieni harrastus - Ansaitse rahaa verkossa
Toivon hengitys-treenaus tarkasti sekunteja lukemalla